Wednesday, 17 June 2015

uskalla olla oma itsesi

Äläkä sotkeennu tähän paska soppaan. Masennuksen oireiden lista on pitkä, välillä tuntee itsekin olevan vain pelkkä kuori, sisältä vain sitä itseään, masennusta. Mulla on aikoinaan ollut pahaakin masennusta, en tiedä näkyykö se niin paljon ulospäin etten halua parantua minkää hemmetin kemikaalien avulla, tai mistä lie johtunee ettei mulle koskaan ole tarjottu lääkkeitä tms. Mulla on ihan omat tarinani takanapäin, koulukiusaamista ja aiheutin hieman kaaosta kotona rankalla murrosiällä pelleilemällä kokoajan, ystävän menehtyminen, vanhempien ero ja onhan noita. 

Ei mua oikeestaan kiusattu kun ala-asteella, ylä-asteella osasin jo puolustaa itseäni ehkä vähän liikaakin välillä. Mitä nyt silloin tällöin kaveriporukassa oli omat tappelunsa, mutta niistä ylitse päästiin. Oon ollut aina pyöreä nolla aika useissa aineissa, välttelin usein yläkoulussa niitä tunteja missä en pärjännyt, silloin mielikuvitus laukkas sellaista vauhtia että keksi kaikkeen selitykset.





Suurin osa huolista onneksi hävisi kun pääsin amikseen, ja pääsin muuttamaan ekaan omaa kämppää toiselle paikkakunnalle. Alussa mulla oli tosi paljon kavereita ja se oli tosi mahtavaa tutustuu uusiin ihmisiin. Nyt kun ajattelee, silloin vasta huoli olikin kun leikki kaljan kanssa menemään. Onneksi kuitenkin tuli mullakin seinä vastaa, ja jatkoin ilman alkoholia ja se myös tarkoitti että jatkettiin ilman kavereita. Yhden käden sormilla on laskettavissa, kuinka moni niistä "kavereista" on tuon jälkeen soitellut, niin. Täällä myös on jotenkin vaikea olla oma ittesä, en ikipäivänä kehtaisi mennä tuonne ulos niissä vaatteissa, jossa hengailin aina koti paikkakunnallani, ei sielä kukaan kattonut oudosti. 

Koin aika usein että olin yksinäinen, ja tottakai sitä helvetti saaki! Ja koen edelleen. Olin aikamoisen paineen alla viime kesänä, kun menetin viimeisetkin toiveet yhden suhteen loputtua. Se oli aika turhauttavaa, vaan istua pienessä kämpässä yksin. Yrittäen välillä jollekkin soittaa "nähääkö" ja kas kummaan aina oli parempaa tekemistä. Vittu että se mahto olla perseestä. En onneks oo menettäny nyt ihan kaikkia, mut nää ketä en oo, on ollut moniiiia vuosia mun kavereita, ja niistä en oo luopumas.




Mut sitte joskus loppu kesästä kun viimosii vietii ja kouluu palaamine ketutti jo siinä vaiheessa vaikka lomaa olikin jälessä. Lähin moikkaamaan yhtä mun kaveria, kas kummaa joka sai mut myös vetämään perseet oikee ola takkaa. Ei mitää, ilta meni hyvin ja löysin itteni ennen kotii lähtöä istumas pihalla yhen J:n vierestä. 

No ei mitään, ihan mukava ilta. Eikä edes aamulla ketuttanu sen päänsäryn kanssa, nykyään tuo J oliskoha hää nyt poika vai mies, on sanomassa mulle kui hän rakastaa, kui hää suojelee. Meil on yhteine koti, meil on toisemme ja tiien olevani jollekin tärkein ♥ Nauttikaa elämästä, älkää antako typierien asioiden pilata päiviänne.

Tuohon alas kirjoittakaa kaikki huolenne ja murheenne ja jättäkään ne vain siihen. Antakaa niiden olla, omassa arvossaan.

1 comment:

  1. ihana kuulla et sulla menee nyt hyvi! :)

    ReplyDelete

wrotes